Filmikuvaus on lähiaikoina kiinnostanut ja ollut kokeilemisen arvoista. Olen kuvannut pääasiassa filmille asioita, joita tapahtuu ympärilläni, niin sanotusti arkisia asioita ja ystävien kanssa hengailua. Tätä voi tavallaan jopa kutsua jonkinlaiseksi ''henkilökohtaiseksi projektiksi'' kuvata filmille muistoja, joita vielä ei nuorena erityisemmin pidä mitenkään ihmeellisenä. Kymmenien vuosien päästä kun en enää ole nuori ja kroppa alkaa oireilemaan, on mukava kuitenkin palata aikaikkunoihin/-kapseleihin näkemään uudestaan nämä muistot ja niiden tarinat, jotka aika on kullannut.
Koronan saapuessa ravintolat menivät kiinni ja ketään ei näkynyt kaduilla edes Helsingin keskustassakaan.
